Pesukarhuhuoneeni

Miten menee?

Mulla menee muuten hyvin, mut häpeän tätä mun kuukauden taukoa.

On ollut kesätöitä, viikonloppumenoja ja kavereita :))
Myös säät ovat olleet minua vastaan.

Mutta juurikin siitä syystä, että olen tälläinen intuitiivinen nukkeilija,

 saatte tänään sekä kesäisen shootin, että tarinan pätkän!

Raahasin yksi päivä nää nuket mukaan kaupungille ja kuvasin ennen työpäivää tällästä eväsretkeä. Meinasin sen takia myöhästyä töistä, hupsista :D 

Mutta niin, se lupaamani tarina... 

Violet: En tykkää tuon pesukarhun tuijotuksesta...

Mia: Et tunnu pitävän oikein mistään. Tämä on Madamen huone ja hän fanittaa tuota 'pesukarhua', joten jos et pidä, voit mennä poiskin.

Violet: Anteeksi... Älä heitä minua ulos. Ainakaan vielä.

Mia: Ainakaan vielä? Viittaat siihen, että odotat Madamen tulevan tajuihinsa, vai mitä?

Violet: Eikö se juuri ole kohteliasta? Sitäpaitsi hän toi minut sisälle, olisi tyhmä lähteä sanomatta hänelle mitään.

Mia: No, onhan siinä jotain perää. En ole vain varma, kuinka paljon hän ilahtuu sinun näkemisestä täällä...

Mia: ...sillä hän mainitsi ennen pyörtymistään, että sai sinusta päänsärkyä ja haluaa sinusta eroon.

Violet: Mitä? Miksi..?

Poju: Violet, ole varovainen... tuo tyttö tietää jotain.

Mia: Miksikö? Madame ehti mainita, että epäilee sinun löytäneen hänen matkalaukkunsa! Ja että tuon laukun sisältö olisi jotenkin sinun sisälläsi! *oikeasti on niin peloissaan, että yrittää peittää sen vihallaan*

Mia: ...lisäksi hän sanoi, että sama asia on ollut hänen molempien vanhempiensa sisällä...!

Violet: Molempien? Poju taas sinä olet valehdellut!

Poju: Miten niin? En vain kertonut koko totuutta!

Mia: Niin! Voitko siis ystävällisesti kertoa, mikä tämä asia oikein on?!

Violet: Minä... minä... en ole täysin varma. Se on hyvin monitulkintainen...

Poju: Violet! Et saa! Et saa kertoa..!

Violet: ...ja sinä valehtelija siellä hiljaa! Älä puhu enää sisälläni!

Mia: Mitä? Sisälläsi siis on joku?

Violet: Niin... siitä lähtien kun avasin matkalaukussa olleen sinetin, Poju on ollut sisälläni, kuin puhuva omatunto, joka ei kuitenkaan ole omatunto...

Poju: Violet, sinä petturi...

Violet: ...ei. Pikemminkin koen tällä hetkellä olevani kovin jakaantunut. Osa minusta uskoo Pojuun, osa ei. Siksi kai pelkäsin avata suutani koko aiheesta. Poju on hyvin rajoittava osa elämääni.

Violet: Ymmärrän, mitä Madamen vanhemmat ovat saaneet kestää, vähempikin saa ihmisen hulluksi. Ei minuakaan olisi haitannut, jos olisin jäätynyt pihalle. Löysitte minut juuri oikeaan aikaan.

Violet: ...se on silti edessäni. Ei siitä muuten pääse eroon. Poju itse kertoi, että minut pitäisi halkaista, että hän pääsisi ulos minusta.., ja että sen voisi sinetöidä uudelleen. Luulen että juuri niin Madamen isä on tehnyt ja yrittänyt pelastaa sillä Madamen...

Madame: Isä...

Hei hei! (Nipsu ja Nuuskamuikkunen kesäkiertueen balettiesityksestä)
Toivottavasti tykkäsitte :> Ja toivotaan, että minäkin tässä kaiken keskellä ehdin olla täälläkin taas joskus...
Hain nimittäin toista kesätyötä toisen päätyttyä. Lisäksi sain opiskelupaikan ensi syksyksi.
Minulle ensimmäinen soluasunto on sopimusta vaille muuttovalmis.
Elämme jänniä aikoja, ystävät hyvät!