sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kysymyksiä vailla vastauksia


Heipsansaa!
Tosiaan, en ole taas hetkeen postannut. Syy on aika simppeli. (Mun laiskuus?)
Mun vanha kone on ollut jo 3kk koskemattomana kirjahyllyllä (ei toimi juurikaan) ja uusi on minulle luvattu vihdoin ensi viikoksi. Jee! Mutta siis... Pystyn siirtämään kuvia kameralta vanhempieni koneelle. Olen ollut aika paljon uudella kämpälläni, jossa mukanani on vain kännykkä ja pädi. Ja silloin kun olen ollut kotona, olen lomaillut aika paljon perheeni kanssa, sillä haluan ottaa siitä kaiken irti, ennen kuin joudun asumaan yksikseni koko syksyn. 
Tällä hetkellä kaikki on ralleista väsyneinä kotona. Mutta minäpä sain itseäni niskasta kiinni!
Kuvasin eilen vihdoinkin tarinaa, mikä on nyt tässä kahden päivän aikana muovautunut tällaiseksi...













 Mitä enemmän kyselin asiasta, en enää epäillyt. 
Violetin sisällä oleva joku, joka kutsuu itseään "Pojuksi" tuo mieleeni sinut.



 Sinut, joka et ikinä ollut kotona. Sinut, joka aina naljailit minulle olevasi jotain erityistä. Sinut, joka oli niin kiinnostunut taikuudesta ja magiasta.


 Olit aina tiettyjen päivien tiettyyn kellonaikaan jossain muualla. Aloin epäillä, minne aina menit ja mihin taikuuteen tällä kertaa olit sotkeentunut.


 Katoamisesi oli kaiken huippu. Sinua ei vain enää ollut. Yhden päivän jälkeen en sinua nähnyt.
Eikä se ollut mikään normaali katoamistemppu.


 Violet on kertonut, kuinka olet hänen sisällään ja häiritset hänen ajatuksiaan.
Pakko sanoa, että olen hiukan pettynyt sinuun, veliseni.
Sen sijaan, että yrittäisit keksiä jonkin taikamaisen tempun päästä ulos sieltä missä ikinä oletkin, olet riivannut tai oikeastaan tapattanut Madamen vanhemmat.
Yritätkö edes?


 Toisaalta, Poju ei ole puhunut Violetille hetkeen. Emme voi tietää täysin varmasti yhtään mitään. Mutta kuten minulla oli jo silloin epäilykseni, niin minulla on nytkin.


Sitäpaitsi isoja kysymyksiä on vielä auki. Mitä sinun ruumiillesi on tapahtunut? Mihin se on joutunut sen jälkeen kun jouduit ensimmäisen ihmisen sisälle? Elääkö se jossain, vai haihtunut tomuksi? 



 Ja entäpä sitten Madame? Mikä osuus sinulla on häneen? Ja miksi Madame koko ajan pyörtyilee? Sinähän olet Violetissa, et Madamessa...?













Madame: Missä minä olen...?


Madame: Aivan, olen huoneessani. 
 *säikähtää kuullessaan ääniä*

Vuh Vouh! 

Mia: Suski paikka! Se on vain Violet! Violet?

Violet: Minä... olen kunnossa. Sanoitko Suski?


Madame: Jalat, jaksatteko te kantaa? Haluan alakertaan.

Mia: Joo, nimi vain tuli jostain. Möky on taas Madamen keksimä.

Violet: Hauskat nimet teidän koirilla! Mutta niin... Susanna oli isosiskoni nimi. Kutsuin häntä aina Suskiksi. Ja viimeks näin hänet... *nielaus* koirana.


Madame: Hyvin menee... kuinkakohan kauan olin pyörtyneenä? 

Mia: Koirana? Olet erikoinen tyttö, Violet. Kerro lisää?

Violet: Niin... Aistin jonkun velhon läsnäolon voimakkaana pienenä. Äiti selitti sitä vain jonain onnettomuutena. Mutta en enää nähnyt kunnolla, mutta kuulin ja aistin asiat hyvin. Myös siskoni alkoi valittaa näöstään. Olimme molemmat jonkinlaisen taian alaisina, luulen mä.


Madame: ...vai että taian. Pitääpä jutella Violetin kanssa enemmänkin, kunhan en vain taas pyörtyisi.

Mia: Ja sitten siskosi muuttui ihan puf vain koiraksi?

Violet: ...jotakuinkin niin. En nähnyt hänen muuttuvan, olin silloin muualla. Tapasin hänet seuraavan kerran koirana ja jotenkin vain tajusin sen olevan hän.


*horjahtaa*


Madame: Hupsista...! Meinasin kaatua. Kiitos Sly, pelastit minut jälleen.

Mia: Aika jännää. Minulla on ollut omat epäilyni taikuuteen, mutta uskon kyllä tarinasi.

Violet: Oikeasti? Olet ensimmäinen.


Madame: ...sinä uskot kaiken niin helposti, Mia.
Kerron toki usein totuuden, kun kyselet asioita, mutta sen alla on vielä jotain.
Jotain, mitä ei vain osaa selittää.
Jotain, mikä vain on niin.

Mia: Aijaa. Aika yllättävää, ottaen huomioon, että nykyään uskotaan niin helposti kaikenlaiseen humpuukiin.

Violet: Mutta tarinani ei ole humpuukia. Ihminen, jolle olen kertonut tämän aikaisemmin sanoi, että uskoo kaiken, mikä tulee vastaan, sillä hän haluaa olla "avoin kaikelle". Vihaan sellaista.


Madame: Jotain, mikä on samalla tosi helppoa, mutta toisaalta niin monimutkaista.

Mia: Nojoo, kuulostaa tosi inhottavalta.

Violet: Se oli! Enkä ole nähnyt sitä poikaa edes sen jälkeen!


Madame: ...mutta jotain, minkä kohtaa aina uudelleen ja uudelleen eri asioiden yhteydessä.

Mia: Poikaa? Oliko teillä isokin riita?

Violet: *punastuu* E-ei. Tai no oli. Kerroin ihastumisestani, mutta hän ei suoraan sanoen välittänyt siitä. Hän vain sanoi, että oli taas kiva olla iltaa porukalla. Aiemmin porukassamme oli viisi, myöhemmin jäimme vain me kaksi ja näin parhaaksi siinä tilanteessa mainita asiani...


Madame: Ja siihen liittyen tarvitsen vastauksia, vaikkei se olisi koskaan kokonainen asia.
Violet tietää varmasti jotain, ja Miakin varmaan, kun he noin tuntuvat hölöttävän.

Mia: Oikeasti!? Olit tosi rohkea! Ikävää tosin, että poika antoi pakit.

Violet: Niinkö sinusta? No, siitä on jo aikaa.


Madame: ...kuinka kauan oikein olin tajuton? Kuinka kauan he ovat kaveeranneet?

Mia: Todellakin! En minä ainakaan uskaltaisi. Aijaa, no, kuinka paljon?

Violet: ...aijaa. Siitä on suunnilleen kaksi vuotta.


Madame: Miksi minä muuten pyörryin? Oliko se Violet? Enää se ei nimittäin häiritse, ainakaan tältä etäisyydeltä. Muistan myös kuin Mia ja Violet olisivat jutelleet... ja näin unta kun isä vielä eli.
Se oli hämmentävää, olin viimeksi lapsi kun näin sitä unta.

Mia: Kaksi vuotta? Ja sinua vieläkin mietityttää asia?

Violet: No ei niinkään mietitytä, vaan ahdistaa. Kuule... en tiedä minkälaisen käsityksen olet saanut Pojusta, varsinkin kun hän on nyt ollut vaiti, mutta olen pohtinut usein sitä, missä tämä on ennen elänyt?
Poju ei suostunut vastaamaan kun kerran kysyin asiaa.
Minua ahdistaa se, kun tiedän Pojun tietävän, mutta hän ei vastaa.
Samoin käyttäytyi se poika.


Madame: Ja... Hui, Möky! Älä säikyttele!
...onko kaikki kunnossa Möky?

Mia: Kuulostaa kyllä oudolta... Madame?! Sinäkö siellä?


Madame: Möky älä töni...!


Madame: Joo täällä ollaan. Tiedättekö, mikä Mökyllä on? Hän on tosi levoton.

Mia: En kyllä tiedä. Kaipasi varmaan sua, kun kerran olit kuitenkin melkein vuorokauden sängyssä.


Madame: *saapuu vihdoin muiden luokse* V-vuorokauden?

Violet: Niin, olimme huolissamme, mutta lopulta tulimme tänne viettämään aikaa Mian pyynnöstä.
Olisin kyllä voinut...

Mia: Äh! On meilläkin rajamme. Sitäpaitsi kyllä mekin tarvitsemme lepoa. Ja koirat käytimme ulkona ja Violet ihan innostui koiranhoidosta. Mökyllä ei ole ollut mitään hätäiltävää, paitsi sinun tajuttomuutesi.


Madame: Kiitos Mia, olet oikeassa. Ja anteeksi että aiheutin sinulle huolta, Violet. En ole varma mikä minulle tuli.


Violet: Ai sinulla ei ole ollut samanlaisia kohtauksia aiemmin? Eikö silloin kannattaisi mennä lääkärille?


Madame: Menen kyllä, jos koen tarvetta sellaiselle. Mutta minusta tuntuu, että syy pyörtymiselleni oli ihan toinen.

Violet: Niinkö? Mikä sitten?

Mia: Esittääkö Violet tyhmää? Olen kyllä kertonut kaikki epäilykseni...


Madame: ...en tiedä mitä olette jutelleet, mutta tulen esittämään sinulle kysmyksiä, Violet. Niiden avulla saan ajatuksiani kasaan, sillä syy on mitä moniulotteisin.

Mia: Ja mitähän sieltä nyt tulee? Onko Madamella vastaus viimeisimpiin kysmyksiini?


Mia: Ja entäpä sitten Madame? Mikä osuus sinulla on häneen? Ja miksi Madame koko ajan pyörtyilee? Sinähän olet Violetissa, et Madamessa...?
















HUOMHUOM!
Haluan muistuttaa, että ensimmäisen ja toisen tarinan osien välissä on kulunut paljon aikaa, melkein koko talvi, jolloin Violet on seikkaillut Pojun kanssa pysyäkseen hengissä. Siksi Violet on ehtinytkin jutella jotain Pojun kanssa. Ja siksi Violet on pohtinut paljon asioita, kuten kertoi tässä tarinan pätkässä!


Kuten saatoitte huomata, muokkasin tällä kertaa aika paljon kuvia. Toivon nyt, että todella sanoisitte, pidittekö niistä? Näenkö vaivaa muokkaamisen eteen? Vai haluatteko vain nopeammin tarinaa? (Koska monien kuvien muokkaamisessa kestää aikaa...) Tosin muokkaaminen ei tarinan nopeuteen juurikaan vaikuta, tarina etenee päässäni suht verkkaisesti.
Yllätän teidät kuitenkin aina välillä kun innostuin muokkailemaan. Tähän postaukseen oon panostanut varmaan eniten tähän astisista. Mietin tarinan jatkoa tosi pitkään, kunnes päädyin tähän, että otin Donin hahmon tarinaan mukaan ennen Liviaa. Mitä ootte mieltä päätöksestä? Tai ylipäätään tarinasta?

Ja tälläinen sivuhuomautus, että heräsin tänä aamuna puoli seiskalta näkemään ralliautoja siirtymätaipaleella. Yllä oleva kuva on puolestaan otettu silloin, kun ralliautot ajoivat viimeiseltä kisapaikalta Paviljongille juhlimaan Meeken voittoa. Hyvä Englanti!

Ei mulla muuta, nähdään taas!

2 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia ja ihana tarinan osa!
    Tarinan alussa kuvien muokkaukset on tosi kauniita ja sopivat tunnelmaan. Jatka toki näuden kuvien muokkausta.
    Asutko Jyväskylässä, jos siellä on rallit?
    Postaile taas pian!
    ~Kiki
    Www.Dollmacarons.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :)
      Ihana että joku kommentoi niitäkin, sillä käytin muokkaukseen aika kauan aikaa (en ole vielä mikään mestari).
      Ja joo, oon usein viikonloppuisin ja lomilla Jyväskylässä perheeni luona.
      Yritän postata piankin, tarkoitus olisi mennä tänään kuvaamaan ;)

      Poista